sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Naavat, Usnea


Tiesiköhän töppöset täynnä naavaa kulkeva muinaissuomalainen minkälaista superruokaa kantoi mukanaan. Intiaanit ainakin tiesivät, sillä he käyttivät naavaa haavoittuneiden sitomiseen. Naavan sisältämä usniinihappo taltuttaa tulehduksia ja sitoo kosteutta. Koristekasvinakin tunnetulla naavalla on ollut käyttöä myös talojen tiivisteinä ja jopa kuukautissuojina.

Tiivisteenä naavaa käyttävät myös oravat ja linnut - hirvieläimet nauttivat sen sellaisenaan, kun maajäkälät ovat peittyneet lumen alle.

Nykyihminen voi luottaa naavoja nähdessään metsän puhtauteen; naavat ottavat ravinnon suoraan ilmasta ja sadevedestä, eikä ne siedä saasteita lainkaan. Tinktuurakäytössä naava on tehoikkaimmillaan; desi laadukasta votkaa kaadetaan kahden naavadesin päälle ja annetaan seistä lasipurkissa kuusi viikkoa, näin saadaan tehokas lääke vaikka flunssaan tai herpekseen.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Kangasrousku, Lactarius rufus

Huononkin satokauden pelastaja ja erinomainen sienisalaattiaines. Tunnistaa ylöspäin olevasta nupukasta ja valkoisesta maidosta. Ryöpättävä (10 minuuttia keittämistä). Maku muistuttaa kaupan sienisalaatteja.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kanerva, Calluna vulgaris


Kauppayrtteihin kuuluvalla hyötykasvilla on ollut laajaa käyttöä relaksoivana (tutkimuksessa 94% koehenkilöistä kokivat kanervateen rauhoittavana) teeaineksena sekä virtsatielääkkeenä.

Kanervatee haudutetaan muutamasta grammasta murskattuja kasvinosia tulikuumalla vedellä noin kymmenen minuutin ajan. Teetä nautitaan lääkkeenä kolmesti päivässä - pitkäaikaista käyttöä ei suositella korkean tanniinipitoisuuden takia.

Väinämöisen kerrotaan polttaneen kanervaa saniaisten kanssa houkutellakseen sadetta Pohjolan emännän niskaan. Kanervan juuret kuuluu hyötykasveihin, joista voi tehdä köysiä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Pujo, Artemisia vulgaris



Roomalaisten sotilaiden "jalkayrtti"; he laittoivat pitkillä vaelluksilla pujoa sandaaleihin tuomaan helpotusta kolotuksiin. Merkintöjä löytyy myös tuliheinän käytöstä jalkakylpyjen ainesosana Euroopassa. Ayurvedassa pujoa käytetään rohtona ahdistukseen ja huonovointisuuteen. Kiinalaisessa lääketieteessä ja suomalaisessa kansanperinteessä pujo tunnetaan myös moksaamisesta tai taulaamisesta. Kyseessä on pujon pyörittäminen palloiksi tai sätkäksi, joiden avulla poltetaan kevyesti akupisteitä kehosta edesauttamaan paranemista. Koreoissa pujoa kerätään hansikkain, joka perustuu pujon oletettuun myrkyllisyyteen kasvin sisältämien ainesosien vaihdellessa kasvupaikasta riippuen.

Rohdoskäytössä onkin syytä olla maltillinen, sillä pujo sisältää hermomyrkky/lääke tujonia, eikä sisäistä käyttöä suositella raskaana oleville. Kasvin sisäisellä tai ulkoisella käytöllä sanotaan olevan unta syventävä vaikutus - jotkut puhuvat jopa lucid dreamingin helpottumisesta.

Kourallinen pujonlehtiä haudutettuna kiehuvalla vedellä 5-10 minuuttia antaa miellyttävän tee-elämyksen.

perjantai 6. elokuuta 2010

Nurmitädyke, Veronica chamaedrys

Nurmitädyke kuuluu Suomessa kasvuston muinaistulokkaisiin eli se on saapunut maahan ihmisen avustuksella 1600-luvulla tai aiemmin.

Kauniin sinisen ulkomuodon lisäksi kasvilla on teeksi valmistettuna lääkinnällistä käyttöä diureettina, toonikumina ja yskänlääkkenä. Kasvista valmistetaan hauteita myös ihovoiteiksi;

Hauderesepti:

25g nurmitädykettä (noin kokonaisen kasvin lehdet)
Kupillinen kiehuvaa vettä

Hauduta 20 minuuttia, imeytä neste sideharsoon ja paina iholle.

Vadelma, Rubus idaeus

Hakkuuaukeitten ja ojan vierustojen luksus-hyötykasvi, josta hyödynnetään marjat, lehdet ja juuret. Marjoja voi kerätä loppukesästä syksyyn ja lehtiä läpi kesän pitkälle syksyyn. Juuret kerätään syksyllä ja keväällä. Runsaan ravintosisällön (vitamiinit, valkuaisaineet, magnesium, kalsium) ja herkullisen maun vuoksi villivadelma on aivan kärkiluokkaa villikasvien kirjossa.

Lehdet on hyödynnettävissä viherpirtelöissä ja teeaineksena ja nuoret versojen lehdet salaateissa, tuorejuustoissa jne. Sodanajan Suomessa villivadelman lehdet olivat maitohorsman lehtien ohella tärkein teeaines ja niitä myytiin yleisesti pahvirasioissa.

Lääkinnällisesti vadelmateetä on käytetty toonikumina, vahvistamaan naisten kehoa synnytykseen sekä kuukautisvaivojen lievitykseen. Teehen voi käyttää niin juuria kuin lehtiäkin; molemmat ovat anti-inflammatorisia ja verenkiertoa edistäviä.

Vadelmateetä haudutetaan vähintään kymmenen minuuttia ja yrttisekoitukseen sopii erinomaisesti mustikka ja mansikka (lehdet ja marjat).

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Sudenmarja, Paris quadrifolia

Latinaksi "pars" tarkoittaa tasavertaista, sudenmarjan tapauksessa kuvaten neljää marjan ympärille symmetrisesti muodostunutta lehteä.

Tiibetiläisessä lääketieteessä sudenmarja on tärkeä lääkekasvi; sen ympärille rakennetaan yrttisekoituksia, joista tunnetuin on Ga-pur-bdun-pa, joka sisältää seitsemän muuta yrttiä, ja jonka tiedetään olevan tehokas lääke selkäkipuun ja kuumeeseen.

Sudenmarjaa pidetään maailmalla myös myrkyllisenä ja marjaa tai lehtiä maistaneiden kerrotaan saaneen miellyttäviä oopiumin kaltaisia vaikutuksia. Venäjällä lehtiä on määrätty mielenvikaisuuden hoitoon.

Kasvista käytetään kaikki osat juurista latvaan, lehtien ja marjojen ollessa tehokkaimpia. Yliannostukset ovat vaarallisia etenkin lapsille ja eläimille.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Pihlajat, Sorbus

"Pyhät oksat pihlajissa, pyhät on pihlajat pihoilla."
-Kalevala

Marjoja on poimittu yleensä ensipakkasten jälkeen riipimällä. Kuivattaminen ja pakastaminen miedontaa marjojen kirpeää makua.

Nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa ja vanhempia lehtiä teeaineksena.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Nokkonen, Urtica dioica


Lähes kaikkialle maailmaan levinnyt ja Suomessakin erittäin tunnettu nokkonen on arvokas ruoka- ja lääkekasvi. Se sisältää puolet enemmän C-vitamiinia kuin pinaatti ja lisäksi mm. hiilihydraatteja, valkuaista, kivennäisaineita, karoteenia sekä B-, D-, ja E-vitamiinia. Yrttilautasta koostaessa nokkonen on yksi tärkeimmistä kasveista, sen makuun kun ei tahdo kyllästyä.

Nokkosen nuoret versot ja lehdet käytetään tuoreina salaatteihin ja kuivattuna vaikka pirtelöihin. Lehdistä voi valmistaa myös nopeasti ryöppäämällä tai lämmin- tai kylmähaudutuksella yrttijuomia, hiusten hoitoainetta tai vaikka tuholaistorjuntanestettä.

Lääkinnällisessä käytössä nokkonen on erittäin vahva puhdistaja ja sillä on maine kokonaisvaltaisesti suojelevana yrttinä. Erään kansantarun mukaan kupillinen tuoreita nokkosia sairasvuoteen alla auttaa potilasta paranemaan mistä tahansa vaivasta. Roomalaisten sotilaiden väitetään piiskanneen itseään nokkosilla kestääkseen kylmän ilmaston. "Nokkosvastominen" on Suomessakin perinne.

Luomuviljelyssä nokkonen on havaittu erinomaiseksi kumppanikasviksi; sen väitetään estävän kumppanikasvien liiallista kostumista.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Maitohorsma, Epilobium angustifolium

Pohjoisten alkuperäiskansojen tärkeimpiä luonnonkasveja. Horsmaa säilöttiin aikoinaan paljon talven varalle. Kasvi on mahdollista käyttää ravintona kokonaan, lehdet ja versot sopivat viherpirtelöihin, kukinnot ruoka-annosten ja leivonnaisten koristeiksi sekä juuret parsan tapaan käytettäväksi. Keväällä maitohorsman juurakon hiilihydraattipitoisuudeksi on mitattu 351,9 mg/100g.


Nuoret lehdet sopivat myös teen tai tupakan korvikkeeksi. Kuivattuja kukkia ja lehtiä on käytetty suun ja nielun tulehduksiin. Juurakosta on tehty jauhoja ja siementen haivenilla on täytetty tyynyjä ja patjoja. Maitohorsman kukinnoista ja apiloista (tai ketunleivästä) voi tehdä myös hunajaa.


Maitohorsman ravintoarvot:


Lehti

  • 88 mg C-vitamiinia
  • 6,5% valkuaista
  • 2,9% hiilihydraattia

Verso

  • 17 kcal
  • 4% hiilihydraattia
  • 0,2% valkuaista

Lähde: kirja: Lallin pidot, Turkka Aaltonen


Alaskan supersuosittu horsma-hunaja:


Maitohorsman kukinnot, apilakasvit, aluna ja sokeri sekoitetaan pannulla. Lisätään kolme kupillista kiehuvaa vettä. Annetaan jäähtyä kymmenen minuuttia. Kiehautetaan uudelleen kymmenen minuuttia ja valutetaan sekoitus siivilän läpi. Säilötään puhdistettuihin lasipurkkeihin.


maanantai 28. kesäkuuta 2010

Hopeapaju, Salix alba

Tuttu koristepuu on myös vanha luonnon tulehduskipulääke. Ensimmäiset merkinnät pajun käytöstä kivunlievitykseen ovat Faaraoiden Egyptin ajalta.

Kuori sisältää salisiinia, josta farmaseutti Henri Theroux vuonna 1828 johti salisyylihappoa. Eläimet ja ihmiset ovat pureskelleet kuorta kivunlievitykseen. Pajunkuori on tunnettu myös tärkeänä tupakankorvikkeena sodanajan Suomessa; kuivattua pajunkuorta poltettiin sellaisenaan sekä tupakan tai muiden luonnonyrttien jatkeena. Jälsistä on valmistettu pettua ja lehtiä on käytetty teeaineksena.

Soveltuu myös vaatteiden tai luonnonmateriaalien värjäämiseen.

Kosteus häviää tuoreista kuorista huoneenlämmössä kahdessa päivässä.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Järviruoko, Phragmites australis


Järviruo'on tunnistaa lehtien keskiosan juovista. Kasvin vaaleanvihreitä versoja sekä juurakkoja on käytetty ympäri vuoden ravinnoksi tuoreena tai kuivattuna. Varsista saa puukolla viiltämällä makeaa sokeripitoista mehua, joka hyytyy nopeasti helpostikäsiteltäväksi massaksi. Kasvi sisältää vesiliukoisia hiilihydraatteja.

Järviruo'olla on ollut ravintokäytön lisäksi hyötykäyttöä rakennus- ja täyteaineena. Amerikan natiivit ovat käyttäneet sitä mm. nuolirunkojen valmistukseen.


Lääkinnällisessä käytössä juurakkkoa ja lehtiä pidetään diureettisina. Juurakkouutetta pidetään ayahuascaa vastaavana lääkkeenä ja myös varresta kuivatulla sokerimassalla on poltettuna psykoaktiivisia ominaisuuksia.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Kurjenpolvet, Geranium



Tarujen mukaan kurjenpolvia mukanaan pitävä houkuttelee hyvinvointia ja rikkautta.


Suomessa on eri lähteiden mukaan 20 kurjenpolvikasvia, joista tunnetuin on metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum.

Kurjenpolvien lehtiä ja kuivattua juurakkoa pidetään virkistävinä ja niillä on ollut lääkinnällistä käyttöä ripulissa, verenvuodossa ja punataudissa. Kurjenpolvet ovat venäläisessä kasvilääkinnässä merkittäviä lääkekasveja, mikä perustuu erityisesti kasvin tavanomaista korkeampaan tanniinisuuteen (=parkkihappo). Tyypillisiä valmistustapoja ovat tee, tinktuura sekä ulkoisesti hauteet. Kasvin lehti- ja juuriosia myydään edelleen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Voikukka, Taraxacum officinale


A- ja C-vitamiinipitoinen rohto- ja ravintokasvi. Lehdet sopivat salaatteihin ja viherpirtelöihin. Lehtien reunojen lovet ennakoivat makua: mitä syvempi lovi, sitä kitkerämpi maku.

Nuppuja suositellaan syötäväksi keitettynä.

Juurta on käytetty kuivattuna kahvin tapaan sekä puuroissa ja leivonnassa. Juuri on työläs puhdistaa mullasta.

Voikukkaa on helppo kerätä talteen kasvimaan kitkennän yhteydessä. Taraxacum arabiaksi tarkoittaa "parantaa silmäsairaudet perusteellisesti".

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kortekasvit, Equisetaceae

iHerb-valikoimistakin tuttu "horsetail". Sisältää reilusti piitä, jonka saa tehokkaasti esiin keittämällä kasvista teetä (raakana syötynä kasvin entsyymit tuhoaa B1-vitamiinia). Kortekasveista tärkeintä on erottaa suokorte ja näköislajit. Suokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea lyhyemmät, kun esim. peltokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea pidemmät. Suokortetta pidetään myrkyllisenä.

Peltokorte on entinen apteekkirohdos juuri korkean pii-pitoisuuden takia (jopa 25% kuivapainosta). Kasvia on käytetty ennen antibiootin käyttöönottoa.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Lipstikka, Levisticum officinale


Makuja korostavien ominaisuuksien takia liperiä tai lipstikkaa pidetään luonnollisena vaihtoehtona natriumglutamaatille. Pihoilta villiintynyt mauste- ja rohdosyrtti on levinnyt hajanaisesti koko maahan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta.

Kasvin voimakas maku tekee lipstikasta erittäin riittoisan yrtin, jo yksi lehti riittää kuukausiksi keittiön ruokamausteena. Lipstikkaa on käytetty myös antamaan makua alkoholituotteisiin.

Juurista kuivatettua tai tinktuuraksi tehtyä rohdosta on käytetty parantamaan ruoansulatusta sekä yskänlääkkeenä, lihasjännitykseen, ilmavaivoihin ja kuukautiskipuihin.

Persiasta lähtöisin olevaa yrttiä on kasvatettu ovensuussa tarkoituksena karkoittaa käärmeet ja muut kutsumattomat vieraat. Luonnontilassa lipstikka ei juurikaan leviä mutta vanhoilta viljelysmailta kasvia kannattaa etsiä ja ottaa siemenet kasvatukseen. Kaupan yrttivalikoimastakin lipstikka tosin löytyy.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Vuohenputki, Aegopodium podagraria


Yleisimmin kosteissa ja puolivarjoisissa lehtometsissä kasvava villivihannes, jonka lehtiä ja erityisesti kevätversoja voi käyttää salaattina. Vuohenputken kevätversot maistuvat erinomaisesti myös liharuokien kanssa sekä viherpirtelöissä.

Myrkyllisinä pidettäviä näköislajeja ovat hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso.


Vanha viljelykasvi sopii kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon, haavoihin sekä palovammoihin. Rohdoksena myös nivel- ja virtsatievaivoihin.

"Vuohenputkea on hyvin vaikea hävittää kasvupaikaltaan, melkeinpä paras keino on syödä se pois."
-Toivo Rautavaara

maanantai 10. toukokuuta 2010

Takiainen, Arctium

Lyhytikäinen mutta monikäyttöinen hyötykasvi. Suomessa kasvaa neljää eri takiaista, kaikki ovat syötäviä.

Pähkinäisiä kukkapohjuksia voi käyttää kuten artisokkia. Nuoret versot ja lehdet kelpaavat puhdistettuina salaatteihin lehtivihannesten tapaan. Juurta on kerätty keväällä tai syksyllä, sitä sopii käyttää kuin juureksia.

Rohdoksena takiaisten juurta on käytetty katarriin, sappivaivoihin, flunssaan ja ulkoisesti ihonhoitoon koko vartalolle. Polynesiassa takiaisen juuren uskotaan kiihottavan sukuviettiä.

Teeresepti:

Reilu ruokalusikallinen kuivattua takiaisen juurta kupilliseen tai kahteen lähdevettä, hauduta ja nauti.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kellokasvit, Campanula

Tähän heimoon kuuluu monia Suomessakin villinä eläviä lajeja, kuten ukonkello, karpaattienkello, maitokello, kurjenkello, herttakello, italiankello, kääpiökello ja peurankello.

Kaikki nämä edellä mainitut kellokasvit ovat syötäviä. Niiden kukkia voi käyttää tuoreina tai keitettyinä. Maut ovat vaihtelevia, mutta useimmat niistä ovat varsin mietoja ja monet jopa maistuvat makeille. Kellokasvien kukista saa myös näyttävää ruokaa kun niitä lisää annoksiin ja ruokien päälle.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Raate, Menyanthes trifoliata

Vanha soiden ja rantojen rohdoskasvi, jota on käytetty ruokahaluttomuuteen, ruoansulatushäiriöihin sekä ihosairauksiin. Kasvista eristetyillä polysakkarideilla on todettu olevan tulehdusta estävää vaikutusta.

Lehdissä lievästi hapan maku.

Puhdistettua juurakkoa on käytetty jauhojen jatkeena.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Käenkaali, Ketunleipä, Oxalis acetosella



Tunnettu varjoisten ja ravinteikkaiden metsien kasvi on maultaan lievästi sitruunainen ja sopii mainiosti syötäväksi sellaisenaan tai vaikka salaatin jatkeena. Kalaruokiinkin tätä sopii kokeilla.

Suomalaisissa yrttikirjoissa käenkaalia suositellaan käytettävän vain pieniä määriä sen sisältämän oksaalihapon takia. Munuaisvikaisilta käenkaalin ravintokäyttö kielletään kokonaan. Antiikin Kreikassa ja Roomassa käenkaalia on tosin käytetty munuaisvikojen hoidossa. Islannissa käenkaalia on käytetty piristävänä kevätyrttinä, Euroopassa sillä on hoidettu kuumetta, verenvuotoa ja tulehduksia. Käenkaali tunnetaan myös krapulalääkkeenä. Oksaalihapon takia lehdillä voi kiillottaa metallia ja puhdistaa tahroja vaatteista.

Irlantiset kiistelevät, onko käenkaali ollut lähteenä Shamrock-symbolille. Pyhän Patrikin kerrotaan saaneen käenkaalista idean liittää risti pakanoiden aurinkosymboliin saadakseen aurinkoon kiintyneet pakanat kääntymään kristinuskoon.

Nelilehtisen käenkaalin löytäjää pidetään erityisen onnekkaana, entisaikaan se lupaili erityisen tehokasta rohtovaikutusta sekä onnen lumoa.





lauantai 24. huhtikuuta 2010

Mänty, Pinus sylvestris

Mänty sisältää runsaasti C-vitamiinia, varsinkin talvisin (jopa kuusia enemmän). Männystä saa juomaa samalla tavoin kuin kuusesta (ks. edellinen postaus). C-vitamiinin lisäksi se sisältää paljon sokereita ja kivennäisaineita. Mäntyä on perinteisesti pidetty ennemminkin hätäravintona talvisaikaan.

Keväisin männystä voi syödä uusia versoja, joskin maussa ne häviävät kuusenkerkille.

Männystä voi hyödyntää myös sen havuöljyn, joka vilkastuttaa verenkiertoa ja auttaa kylmiin käsiin ja jalkoihin. Mäntyöljyä saadaan tislaamalla neulasista, kävyistä ja oksista.

Männyn henkisiin merkityksiin kuuluvat suojelu, puhdistus, ilo, vauraus ja terveys.

Varoitus: mänty voi alentaa verenpainetta. Haihtuvat öljyt voivat olla haitallisia pitkäaikaisessa käytössä. Mäntyöljyä ei pidä käyttää herkkäihoisille, lapsille eikä vanhuksille, tai jos sinulla on korkeaa verenpainetta. Männyn kerkät puolestaan voivat ärsyttää herkkää vatsaa, joten nauti tätä luonnonanninta rajoitetusti!

Kuusi, Picea abies

Keväiset kuusenkerkät (eli kuusen nuori vaaleanvihreä vuosikasvu) sopii käytettäväksi vihannesten tavoin salaateissa, pataruoissa, juomissa tai sellaisenaan naposteltuna.

Talvisissa kuusenhavuissa on runsaasti C-vitamiinia. Niistä voi tehdä haudutettua "teetä" lisäämällä puoleen litraan kiehuvaa vettä 3 desilitraa vihreitä neulasia ja versoja. Keitä hiljalleen 25 minuuttia.

Rohtokäytössään kuusen pihkaa voidaan käyttää tuhoamaan bakteereja, mistä syystä sitä on käytetty haavojen hoitamiseen. Tuore pihka on parasta, mutta myös kovettunutta pihkaa, jota on hienonnettu, sopii käyttää haavoissa.

Kuvassa pakastettuja kuusenkerkkiä

Kuhmujäkälä, Lasallia pustulata

Isohirvenjäkälän tavoin (ks. edellinen postaus), kuhmujäkälää on käytetty ennen hätäruokana mm. leivän jatkeena ja keitoissa. Nykypäivän tiedot ja kokemukset jäkälien käytöstä ravintona ovat vähäisiä.

Kuhmujäkälä sisältää vähäisemmin jäkälähappoa moniin muihin jäkäliin verrattuna, joten sitä ei tarvitse liottaa tuhkavedessä ennen syömistä. Siispä se on valmis herkku suoraan pöytään laitettavaksi.

Huomioithan jäkäliä kerätessäsi että ne kasvavat hitaasti, joten poimithan vain sieltä missä sitä on runsaasti ja muista myös jättää osa kasvustosta keräämättä!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Isohirvenjäkälä, Cetraria islandica

Isohirvenjälää (josta aiemmin käytettiin nimitystä islanninjäkälä), on pitkään, ainakin jo 1700-1800 luvuilta asti pidetty tärkeänä viljan, nauriksen ja perunan korvaajana. Täällä pohjolassa se on ollut tärkeä eloonjäämiskasvi. Se sisältää paljon jäkälätärkkelystä, jota ihmisen elimistö pystyy hyödyntämään.

Isohirvenjäkälää voi käyttää leipien leivonnassa. Maun sanotaan olevan erittäin herkullinen ja valmistus helppoa. Leivonnassa voi käyttää perusleipäreseptiä, tai tehdä jonkun oman hyvän sekoitteen. Lisää 10 litraan kiehuvaa vettä 1 dl kidesoodaa. Laita jäkälät veteen ja anna niiden liota pari tuntia. Huuhtele vedellä huolellisesti 4-5 kertaa.

Lääkkeen omaisemmassa käytössään se on tunnettu astman ja keuhkosairauksien parantajana/lievittäjänä.

Huomioithan jäkäliä kerätessäsi että ne kasvavat hitaasti, joten poimithan vain sieltä missä sitä on runsaasti ja muista myös jättää osa kasvustosta keräämättä!

torstai 15. huhtikuuta 2010

Leskenlehti, Tussilago farfara

Kemialliset ainesosat: lima-, ja katkeroaineita, saponiineja sekä pyrrolidiinialkaloideja.


Historia: "Cough go away"; Tussilago farfara. Yrtillä on pitkä käyttöhistoria yskänlääkkeenä.


Käyttö: Maku lakritsainen. Kukat uutetaan hunajaan ja käytetään tavallisen hunajan tapaan. Voidaan myös hauduttaa 30 g leskenlehteä puolessa litrassa vettä yön yli, jonka jälkeen siivilöidään ja juodaan neste päivän aikana. Sopii yrttitupakaksi ja lehdet voidaan kääriä tupakkarulliksi. Koko kasvi soveltuu syötäväksi lyhyissä 4-6 viikon jaksoissa.


Raakana viherpirtelöihin tai salaatteihin. Keitettynä ja höyrystettynä myös muuhun ruoanlaittoon. Ulkoisesti huonosti paraneviin haavoihin ja voiteena hiussuonten repeämiin. Leskenlehteä voit kerätä Suomesta juuri nyt (huhtikuun alku). Tilaaminen onnistuu esimerkiksi Mountain Rose Herbsista.

Lähteet:
   

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Ahomansikka, Fragaria vesca

On sanottu, että jos katkaiset mansikan kahteen osaan ja jaat sen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa - rakkaus odottaa!

Lehdet sopivat syötäväksi sellaisenaan tai viherpirtelöiden pohja-aineksena.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Koivu, Betula


Virolaisen legendan mukaan talonpoika herätti koivupuun alla nukkuvan miehen pelastaakseen hänet lähestyvältä myrskyltä. Mies kiitti talonpoikaa, joka kertoi hänelle näin: "Aikojen kuluessa, kaukana kotoa ja koti-ikävän murtamana, tulet näkemään taipuneen koivun, lyö sitä ja kysy: ´Onko taipunut kotona?´". On sanottu, että myöhemmin kun miehestä tuli sotilas Suomessa, hän poti koti-ikävää. Muistaen mitä talonpoika oli sanonut, hän yllättyi taipuneen koivun ilmestymisestä. Kun mies oli toistamassa oppimaansa lorua, hän järkyttyi nähdessään talonpojan ilmestyvän. Talonpoika kutsui henkiä, jotka olivat tuttuja hänelle ja käski henkien vapauttaa miehen tuskistaan. Yht'äkkiä sotilas siirtyi takaisin kotiinsa mukanaan säkillinen säihkyvää hopeaa.

Koivunsilmuja voi kasvattaa oksista maljakossa jo aikaisin keväällä. Lehdet sopivat erinomaisesti viherpirtelöihin ja salaatteihin.

Koivu symboloi kauneutta, nöyryyttä, uhrautuvaisuutta ja omistautumista.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Uusi blogi


Videoita:

Vuohenputki (lehtometsästä)
video
Maitohorsma (maaseudulta)
video
---

Keräys:

Lehtometsästä, jossa luonnonlähteitä sekä maaseudulta omalta maalta juuttisäkkeihin ja pärekoreihin.

Kuivatus:


Vanhoissa maalaistaloissa roikottaen, pöydillä, vinteillä.

Pakkaus:


Luontoystävällinen Eskimo Bio Box, hajoaa luonnossa. Voi käyttää uudestaan!

Hae tästä blogista

Suositut tekstit