sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Käenkaali, Ketunleipä, Oxalis acetosella



Tunnettu varjoisten ja ravinteikkaiden metsien kasvi on maultaan lievästi sitruunainen ja sopii mainiosti syötäväksi sellaisenaan tai vaikka salaatin jatkeena. Kalaruokiinkin tätä sopii kokeilla.

Suomalaisissa yrttikirjoissa käenkaalia suositellaan käytettävän vain pieniä määriä sen sisältämän oksaalihapon takia. Munuaisvikaisilta käenkaalin ravintokäyttö kielletään kokonaan. Antiikin Kreikassa ja Roomassa käenkaalia on tosin käytetty munuaisvikojen hoidossa. Islannissa käenkaalia on käytetty piristävänä kevätyrttinä, Euroopassa sillä on hoidettu kuumetta, verenvuotoa ja tulehduksia. Käenkaali tunnetaan myös krapulalääkkeenä. Oksaalihapon takia lehdillä voi kiillottaa metallia ja puhdistaa tahroja vaatteista.

Irlantiset kiistelevät, onko käenkaali ollut lähteenä Shamrock-symbolille. Pyhän Patrikin kerrotaan saaneen käenkaalista idean liittää risti pakanoiden aurinkosymboliin saadakseen aurinkoon kiintyneet pakanat kääntymään kristinuskoon.

Nelilehtisen käenkaalin löytäjää pidetään erityisen onnekkaana, entisaikaan se lupaili erityisen tehokasta rohtovaikutusta sekä onnen lumoa.





4 kommenttia:

Sepi "JakeB" kirjoitti...

Ehdoton herkkuni!
Kuusimetsässä usein polvistun ison kuusen juurelle nauttimaan päivän "suola-annoksen".

Olli Posti kirjoitti...

Hippi

Anonyymi kirjoitti...

Käenkaali sisältää runsasti oksaalihappoa joka suurissa määrin on vaarallista ihmiselle, kyseistä kasvia ei kannata mättää kourakaupalla siis!

Suosittelen blogin pitäjää tutustumaan Jouni Paarlahden Myrkkykasvit-kirjaseen, jotta voi kirjoitellessaan mainita myös mahdollisista haittavaikutuksista.

tv. muu

Anonyymi kirjoitti...

Jaa empäs lukenutkaan tarpeeksi tarkkaan postausta, pahoitteluni.

-edellinen krijoittaja

Hae tästä blogista

Suositut tekstit