perjantai 28. toukokuuta 2010

Kurjenpolvet, Geranium



Tarujen mukaan kurjenpolvia mukanaan pitävä houkuttelee hyvinvointia ja rikkautta.


Suomessa on eri lähteiden mukaan 20 kurjenpolvikasvia, joista tunnetuin on metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum.

Kurjenpolvien lehtiä ja kuivattua juurakkoa pidetään virkistävinä ja niillä on ollut lääkinnällistä käyttöä ripulissa, verenvuodossa ja punataudissa. Kurjenpolvet ovat venäläisessä kasvilääkinnässä merkittäviä lääkekasveja, mikä perustuu erityisesti kasvin tavanomaista korkeampaan tanniinisuuteen (=parkkihappo). Tyypillisiä valmistustapoja ovat tee, tinktuura sekä ulkoisesti hauteet. Kasvin lehti- ja juuriosia myydään edelleen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Voikukka, Taraxacum officinale


A- ja C-vitamiinipitoinen rohto- ja ravintokasvi. Lehdet sopivat salaatteihin ja viherpirtelöihin. Lehtien reunojen lovet ennakoivat makua: mitä syvempi lovi, sitä kitkerämpi maku.

Nuppuja suositellaan syötäväksi keitettynä.

Juurta on käytetty kuivattuna kahvin tapaan sekä puuroissa ja leivonnassa. Juuri on työläs puhdistaa mullasta.

Voikukkaa on helppo kerätä talteen kasvimaan kitkennän yhteydessä. Taraxacum arabiaksi tarkoittaa "parantaa silmäsairaudet perusteellisesti".

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kortekasvit, Equisetaceae

iHerb-valikoimistakin tuttu "horsetail". Sisältää reilusti piitä, jonka saa tehokkaasti esiin keittämällä kasvista teetä (raakana syötynä kasvin entsyymit tuhoaa B1-vitamiinia). Kortekasveista tärkeintä on erottaa suokorte ja näköislajit. Suokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea lyhyemmät, kun esim. peltokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea pidemmät. Suokortetta pidetään myrkyllisenä.

Peltokorte on entinen apteekkirohdos juuri korkean pii-pitoisuuden takia (jopa 25% kuivapainosta). Kasvia on käytetty ennen antibiootin käyttöönottoa.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Lipstikka, Levisticum officinale


Makuja korostavien ominaisuuksien takia liperiä tai lipstikkaa pidetään luonnollisena vaihtoehtona natriumglutamaatille. Pihoilta villiintynyt mauste- ja rohdosyrtti on levinnyt hajanaisesti koko maahan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta.

Kasvin voimakas maku tekee lipstikasta erittäin riittoisan yrtin, jo yksi lehti riittää kuukausiksi keittiön ruokamausteena. Lipstikkaa on käytetty myös antamaan makua alkoholituotteisiin.

Juurista kuivatettua tai tinktuuraksi tehtyä rohdosta on käytetty parantamaan ruoansulatusta sekä yskänlääkkeenä, lihasjännitykseen, ilmavaivoihin ja kuukautiskipuihin.

Persiasta lähtöisin olevaa yrttiä on kasvatettu ovensuussa tarkoituksena karkoittaa käärmeet ja muut kutsumattomat vieraat. Luonnontilassa lipstikka ei juurikaan leviä mutta vanhoilta viljelysmailta kasvia kannattaa etsiä ja ottaa siemenet kasvatukseen. Kaupan yrttivalikoimastakin lipstikka tosin löytyy.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Vuohenputki, Aegopodium podagraria


Yleisimmin kosteissa ja puolivarjoisissa lehtometsissä kasvava villivihannes, jonka lehtiä ja erityisesti kevätversoja voi käyttää salaattina. Vuohenputken kevätversot maistuvat erinomaisesti myös liharuokien kanssa sekä viherpirtelöissä.

Myrkyllisinä pidettäviä näköislajeja ovat hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso.


Vanha viljelykasvi sopii kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon, haavoihin sekä palovammoihin. Rohdoksena myös nivel- ja virtsatievaivoihin.

"Vuohenputkea on hyvin vaikea hävittää kasvupaikaltaan, melkeinpä paras keino on syödä se pois."
-Toivo Rautavaara

maanantai 10. toukokuuta 2010

Takiainen, Arctium

Lyhytikäinen mutta monikäyttöinen hyötykasvi. Suomessa kasvaa neljää eri takiaista, kaikki ovat syötäviä.

Pähkinäisiä kukkapohjuksia voi käyttää kuten artisokkia. Nuoret versot ja lehdet kelpaavat puhdistettuina salaatteihin lehtivihannesten tapaan. Juurta on kerätty keväällä tai syksyllä, sitä sopii käyttää kuin juureksia.

Rohdoksena takiaisten juurta on käytetty katarriin, sappivaivoihin, flunssaan ja ulkoisesti ihonhoitoon koko vartalolle. Polynesiassa takiaisen juuren uskotaan kiihottavan sukuviettiä.

Teeresepti:

Reilu ruokalusikallinen kuivattua takiaisen juurta kupilliseen tai kahteen lähdevettä, hauduta ja nauti.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kellokasvit, Campanula

Tähän heimoon kuuluu monia Suomessakin villinä eläviä lajeja, kuten ukonkello, karpaattienkello, maitokello, kurjenkello, herttakello, italiankello, kääpiökello ja peurankello.

Kaikki nämä edellä mainitut kellokasvit ovat syötäviä. Niiden kukkia voi käyttää tuoreina tai keitettyinä. Maut ovat vaihtelevia, mutta useimmat niistä ovat varsin mietoja ja monet jopa maistuvat makeille. Kellokasvien kukista saa myös näyttävää ruokaa kun niitä lisää annoksiin ja ruokien päälle.

Hae tästä blogista

Suositut tekstit