maanantai 28. kesäkuuta 2010

Hopeapaju, Salix alba

Tuttu koristepuu on myös vanha luonnon tulehduskipulääke. Ensimmäiset merkinnät pajun käytöstä kivunlievitykseen ovat Faaraoiden Egyptin ajalta.

Kuori sisältää salisiinia, josta farmaseutti Henri Theroux vuonna 1828 johti salisyylihappoa. Eläimet ja ihmiset ovat pureskelleet kuorta kivunlievitykseen. Pajunkuori on tunnettu myös tärkeänä tupakankorvikkeena sodanajan Suomessa; kuivattua pajunkuorta poltettiin sellaisenaan sekä tupakan tai muiden luonnonyrttien jatkeena. Jälsistä on valmistettu pettua ja lehtiä on käytetty teeaineksena.

Soveltuu myös vaatteiden tai luonnonmateriaalien värjäämiseen.

Kosteus häviää tuoreista kuorista huoneenlämmössä kahdessa päivässä.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Järviruoko, Phragmites australis


Järviruo'on tunnistaa lehtien keskiosan juovista. Kasvin vaaleanvihreitä versoja sekä juurakkoja on käytetty ympäri vuoden ravinnoksi tuoreena tai kuivattuna. Varsista saa puukolla viiltämällä makeaa sokeripitoista mehua, joka hyytyy nopeasti helpostikäsiteltäväksi massaksi. Kasvi sisältää vesiliukoisia hiilihydraatteja.

Järviruo'olla on ollut ravintokäytön lisäksi hyötykäyttöä rakennus- ja täyteaineena. Amerikan natiivit ovat käyttäneet sitä mm. nuolirunkojen valmistukseen.


Lääkinnällisessä käytössä juurakkkoa ja lehtiä pidetään diureettisina. Juurakkouutetta pidetään ayahuascaa vastaavana lääkkeenä ja myös varresta kuivatulla sokerimassalla on poltettuna psykoaktiivisia ominaisuuksia.

Hae tästä blogista

Suositut tekstit