torstai 12. toukokuuta 2011

Iltapäivälehtien toimituksessa luetaan Luonnonyrtit-blogia: Vastaus toimittajille

Blogiskenen sisäinen tiedustelu ilmoitti toimittajien etsivän lähdetietoja kuun vaihteessa ilmestyvään juttuun villivihanneksista.

Toimittajat mainitsivat blogini mahdollisena lähteenä tiedoilleen, mutta eivät pitäneet kuitenkaan minua tarpeeksi vahvana auktoriteettina, jotta olisivat ottaneet yhteyttä, mikä on ymmärrettävää, kun vasta viime kesänä pääsin kunnolla niitylle kävelemään saatuani luonnonyrteillä heinäallergiani aisoihin.

Minkälaiseksi villiruoka-auktoriteetiksi kannattaisi sitten itseä alkaa kasvattamaan?


Kasvituntijana pitämäni biologianopettajani kuoli nuorena aikuisena syöpään, kun samaan aikaan tuttavapiiristä kuulee syövän saadun aisoihin lähdevedellä, puhtaalla ruoalla ja lääkinnällisillä sienillä.

Olemmeko me kulkeneet niin kauaksi luonnosta, että tarvitsemme auktoriteetteja omaan syömiseemme ja tietoisuuteen siitä, mitä viiden kilometrin säteellä asuinpaikastamme voi syödä ja miten niitä ruokia ja lääkkeitä hyödynnetään?

Tarvitsemmeko nyt shamaaneja ja heimoja, jotta villiruoat tulevat hyödynnetyksi muutenkin kuin kirjatietona?

Voisiko luonto yhteistyökumppanina hyödyttää meitä kokonaisvaltaisemmin, eihän ole kuitenkaan kauaa, kun suomalaisia pidettiin Euroopassa tuulta hallitsevana noitakansana tai telkänmunat olivat yksi tärkeimmistä kevätruoista.


Kutsu shamaaniviikonloppuun koskee myös toimittajia, en osaa ohjata teitä kokonaisvaltaisesti luonnon kanssa yhteistyössä toimivien auktoriteettien luokse, kun niitä ei (vielä) ole.

4 kommenttia:

Tiinuliinu kirjoitti...

Näinhän se menee Juha! Monilla aloilla ns. viralliset auktoriteetit eivät välttämättä tiedä ja taida läheskään niin paljon kuin itse asioihin intohimolla (usein syvistä omakohtaisista syistä johtuen) perehtyneet ja sitä kautta ikuisen oppimisen ja kehittymisen tielle lähteneet!

Ja kaikilla aloilla ei edes ole mitään selkeitä auktoriteetteja, varsinkaan sellaisia, jotka soveltaisivat oppimaansa käytännön elämään... ihmisiä, jotka tahtovat elää kuten opettavat, joille tieto ja taito muodostuvat kattavaksi alati kehittyväksi kokonaisuudeksi, elämäntavaksi!

Blogiasi on ilo lukea Juha! Se todella innostaa luonnonantimien pariin! :)

P. P. kirjoitti...

"Olemmeko me kulkeneet niin kauaksi luonnosta, että tarvitsemme auktoriteetteja omaan syömiseemme --?"

Hyvin pitkästi asia on juuri näin :(. Onneksi kuitenkin monet myös ns. palaavat luontoon ja löytävät syötävät kasvit uudelleen, samoin kuin ruuan kasvattamisen itse. Kyse on viime kädessä arvovalinnoista, mahdollisesti elämäntavastakin :).

Leena kirjoitti...

Moi Juha,

juttelin tovin Ruohiksessa juuri julkaistun Villiinny villivihanneksista-kirjan kirjoittajan Raija Kivisen kanssa. Tohtisiko häntä ja kirjaansa ehdottaa lähteeksi. Oli muuten hieno ja innostava keskustelu, pitää kertoo shamaaniviikonlopun aikana..

Juha Henrik Rummukainen kirjoitti...

Katotaan mitä toimittaja ajaa takaa, huomenissa jubailut.

Hae tästä blogista

Suositut tekstit