keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Pelkopohjaisesta luonnonyrtti-harrastelusta shamaanin ruokapöytään - Kuinka syödä luonnosta ilman kirjatietoutta

Kulkivatkohan esi-isämme metsissä yrttikirjojen ja iPhone-softien kanssa tunnistamassa kasveja?

Tämä on kuitenkin nykypäivää ja ensimmäisiä kysymyksiä, joita kasvien tunnistamiseen liittyy, on pelko väärien kasvien syömisestä.

Olisiko meillä mahdollisuus hyödyntää 2000 villikasvia vuosittain ja toiset 2000 lääkinnällistä kasvia - kuten esi-isämme tekivät?

Tarvitsemmeko Nestlen laittamaan yrtit purkkiin ennen kuin uskallamme syödä niitä? Tai Teemu Selänteen mainostamaan nokkosta?



Vai onko meillä joku muu mahdollisuus hyödyntää takapihamme ruokia ja lääkkeitä?

Ilman kirjoja tai yrttiopasta sen voi tehdä, 99%:sti voit tunnistaa kasvin syötäväksi omilla avuillasi.

Välineet tähän ovat:

1. katselu
2. haistelu
3. maistelu
4. koskettelu
5. intuitio

1. Miltä kasvi näyttää, suojautuuko kasvi esimerkiksi piikein vai voisiko sillä olla myrkyllinen suojautumiskeino?
2. Haistele kasvin tuoksua, onko siinä pistävä tai paha haju?
3. Hankaa kasvia ihoosi ja odota. Sitten huuliisi, tuntuuko pistelyä. Laita osa kasvista kielen alle ja odota jälleen.
4. Miltä kasvi tuntuu käsissä, syötävältä?
5. Käytä sisäistä mikroskooppiasi, osaathan vaihtaa katua kun eteesi tulee humalainen miesjoukkio, samalla periaatteella voit luottaa tuntemuksiisi kasvien suhteen, vaikka tämä taito onkin aikojen saatossa jäänyt taustalle uinumaan.

Vuorenkilpi, Bergenia crassifolia - Takapihan adaptogeeni

Pihojen kaunistuksena kasvaneella kasvilla on tutkitusti suorituskykyä parantavia ominaisuuksia, sillä fermentoitujen lehtien käyttö lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen käyttöä.

Vihreät lehdet saa fermentoitua hajottamalla niiden solurakenne ja aurinkofermentoimalla ne ruskeiksi lasipurkeissa. Sen jälkeen ne kuivataan ja keitetään teeksi.

Venäjällä ja Mongoliassa metsästäjien keskuudessa suosittu kasvi on käyttökelpoinen myös vihreiden lehtien osalta; arbutiinilla on käyttöä ihonhoidossa. On hyvä huomioida, että kosmetiikkateollisuuden kiinnostus kasvipohjaista arbutiinia kohtaan on merkittävä ja vuorenkilvessä arbutiinipitoisuus on noin 22 %, kun esimerkiksi sianpuolukassa pitoisuus on noin 6 %.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Suomen luonnon adaptogeenejä: Väinönputki, Angelica archangelica


Grönlannissa ei aikoinaan syöty muita vihanneksia kuin väinönputkea. Nykyään suorituskyvystä kiinnostuneet arvostanevat väinönputken adaptogeenisiä ominaisuuksia.

Väinönputki on todettu tutkimuksissa yhdeksi laajavaikutteisimmista kasveista, joka virkistää kohottaen yleiskuntoa sekä tasapainottaa vatsan toimintaa.

Kasvin tehoista kertoo hyvin jo juurakkojen käsittely; kumariiniaineet polttavat herkissä käsissä. Väinönputki on syytä myös pakata huolellisesti, jottei sen vahva tuoksu leviä muihin kasveihin.

Juurien teho on luonnollisesti voimakkaimmillaan syksyllä, mutta lehtien ja varsien käytössäkin kannattaa olla maltillinen. Varret voi kuoria kuin raparperin ja koko kasvi sopii säilöttäväksi vaikka tinktuurana tai hillona.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Reseptejä: Juhannusdrinkkinä vihermehu testosteroni-lakritsiboosterilla


Voikohan tarpeeksi korostaa vihermehun helppoutta, edullisuutta ja hyvää oloa tuovaa vaikutusta?

Juhannusdrinkkiin tarvitset:

*freshejä yrttejä, blendaa mielellään heti!

Blendaus, siivilöinti ja nautiskelu. Simple as that.

Psst. Lisäsin vielä muutamaan lasilliseen männyn siitepöly, lakritsi -tinktuuraa. Hyvää juhannusta!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Lakritsi Suomen luonnosta: Kallioimarre, Polypodium vulgare


Kotoisen suklaan lisäksi Suomen luonnosta voi poimia toisenkin tutun maun, lakritsin.

Kalliomakian lakritsinen sokerisuus antaa käyttöä juomasekoituksiin. Juuret antavat lakritsisista makua lehtiä paremmin ja paras aika kerätä niitä on syksyllä.

Kallioimarretta löytää yleensä kallioisilta paikoilta laajoina kasvustoina, mutta suotavaa olisi kerätä niistä vain osa jättäen kasvumahdollisuus.

Kallioimarre, kuten monet muutkin saniaiset soveltuvat myös saippuan tekoon.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Reseptejä: Keitto villiruoasta


Hevonhierakan siemeniä
Vuohenputkea
Osmankäämin ja järviruo'on versoja
Lipstikkaa
Suolaa

Keitetään ja nautitaan. Blendattuna pätevä sosekeitto. Herkuttelijat voivat lisätä raakamaitoa tai kermaa.

Shamaaniviikonloppu osa 2 lähestyy

Haluatko olla mukana oppimassa ja opettamassa luonnonyrteistä?

Jakamassa kokemuksia ja hankkimassa uusia.

Nyt siihen on mahdollisuus.


Seuraava Shamaaniviikonloppu kuun vaihteessa.

Ota yhteyttä, niin lähetän kutsun.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Hanki talvellakin villit siemenet leipään ja kräkkereihin talventörröttäjästä: Hevonhierakka, Rumex longifolius


Viljelijän painajainen, villiruokailijan unelma.

Lehdet sisältää jonkin verran oksaalihappoa kuten pinaattikin. Maistelemalla löytää itselle sopivan määrän.

Lehdillä on käyttöhistoriaa myös keitettynä sitruunahappoisen (oksaalihappo) maun poistamiseksi.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Eettistä lihaa autotieltä

Oletko koskaan törmännyt autolla eläimeen? Tai nähnyt niin tapahtuvan?

Veikkaisin monen vastaavan kyllä, mutta tulisiko mieleesi nylkeä eläin ja käyttää se ravinnoksi?



Entisajan taito on häviämään päin, mutta nykypäivänäkin jotkut eivät suostu syömään lihaa kuin roadkill cuisinesta - mielenkiintoinen suhtautuminen lihansyöntiin sinänsä.

Olen itse käsitellyt kalaa ja lintuja ja mielestäni lintujen käsittely syömäkuntoon on jopa kalojen perkausta helpompaa.

Metsästysaikana joistain linnuista tulee haavakkoja eli ne menettävät lentokykynsä joko osittain tai kokonaan, eikä metsästyskoirat niitä kaikkia löydä ja ne jäävät huonoimmassa tapauksessa metsään. Eli ilman asettakin voi metsästää - luvallisesti - jopa eettisesti?



Kynnys tietysti tälläisen toimintaan on monella korkeahko, mutta jos tapaat haavoittuneen sorsan tai jäniksen, vietkö sen eläinlääkäriin, jätätkö kitumaan vai käyttäisitkö sen ravinnoksi?

Mielenkiintoinen kysymys, joka herättää ajatuksia myös riittävästä lihankäsittelytaidosta - olisiko meidän syytä opetella sitäkin?

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Isomaksaruoho, Sedum telephium


Rhodiola rosea, ruusujuuri?

Ei sentään, vaikka kallioperuna samaan maksaruohojen heimoon kuuluukin. Kyseessä on monipuolisen käyttöhistorian omaava rakkauden yrtti, jota on käytetty pistoksena rintasyöpälääkkeessä, juurta muhennoksissa ja lehtiä salaateissa.

Kasvi kestää hyvin pimeyttä, valottomuutta ja vähäistä vedensaantia. Se jatkaa kukkimista katkaistunakin ja kasvupaikkana on monesti kallioinen kukkula. Yleinen Etelä-Suomessa ja helppo tunnistaa.

Jos katsot tarkkaan maksaruohojen lehtiä, voit tunnistaa niistä toisenkin yleisen lääkekasvin, Aloe veran. Maksaruohoilla onkin samankaltaista käyttöhistoriaa ihosairauksien ja ruhjeiden hoidossa, salvana niitä on käytetty myös palovammoihin ja ampiaisen pistoksiin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Reseptejä: Orapihlajanmarja-ketsuppi

1 kg marjoja
500 ml omenaviinietikkaa
100 g sokeria tai hunajaa
Suolaa
Mausteita

Marjat keitetään etikassa pehmeiksi ja erotellaan siemenet. Lisätään muut ainekset ja kuumennetaan kymmenisen minuuttia. Säilytetään lasipulloissa viileässä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Vastauksia lukijakysymykseen: Suomalaiset shamaaneja ja noitakansaa?

-Hei Juha,
Olen aina silloin tällöin ehtiessäni lukenut blogiasi ja on mahtavaa kuinka paljon tunnut tietävän aiheesta. Mun piti kulkea aina Guatemalaan saakka ja viettää aikaa paikallisten shamaanien kanssa, jotta ymmärsin, että meillä on pakko olla shamaanijuuria myös Suomessa. Silloin päätin, että kun palaan Suomeen, haluan tutustua tarkemmin meidän omiin luonnonyrtteihin ja etsiä käsiini meidän omat shamaanimme. Nyt minulla oli vihdoista viimein enemmän aikaa käyttää internetiä ja löysin sinun juttusi shamaaniviikonlopusta ja mainitsit, että suomalaisia on pidetty noitakansana. Kuinka paljon tiedät näistä?

Ylipäänsä olisi hienoa tavata joskus pärstätysten, kun juhannuksen jälkeen palaan Suomeen.

Terveisiä Tongalta

Vastaus:

Hei Antti, ja kiitos mielenkiintoisesta yhteydenotosta. Suomalaisesta shamanismista ei tosiaan ole paljon kansien väliin kirjoitettu, viittaukset menevät yleensä Lapin saamelaisiin ja Pohjanmaan jäsenkorjaajiin. Muutamaa heidän jälkeläistään minulla on ollut ilo tavata ja on ollut hienoa huomata, että tehokkaita hoitomenetelmiä yhä käytetään, vaikka nykypäivän shamaanit ja potilaat eivät niistä suurempaa melua pidäkään.

Olen samoilla linjoilla kanssasi, että Suomessakin täytyy olla vahvat shamaanijuuret piilotettuina rakenteina, siitä kertoo jo metsäläinen luonteenlaatumme ja vahva mieltymys joogaan sekä jumalten nektariin alkoholiin, joka tosin on täysin riisuttu lääkinnällisistä ominaisuuksistaan ja sen palauttaminen takaisin lääkinnällisille juurilleen onkin yksi tärkeimmistä osa-alueista, jolla palautetaan suomalaiset noidiksi ja "tuulta" hallitsevaksi shamaanikansaksi.

Mitään erityistä tukea valtiovallalta tähän prosessiin tuskin on odotettavissa, päinvastoin, ellei sitten ruoan hinnan nostamista, palkkojen alentamista ja eläkeiän pidentämistä voida pitää kannusteina kohti luonnollista terveyttä ja suorituskykyä.

Parhaaksi vaihtoehdoksi näenkin heimojen kokoontumisen ja konkreettisen paluun luontoon, ei menneisyyteen, vaan menneisyyden parhaimpia työkaluja yhdistellen nykytietoon, ja tämä onnistuu parhaiten Shamaaniviikonlopuissa, jossa luonnosta kiinnostuneet vaihtavat tietoa ja kokemuksiaan vaivattomasti hauskanpidon lomassa.

P.S. Seuraava Shamaaniviikonloppu järjestetään pian, ota yhteyttä, jos haluat mukaan.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Vastauksia lukijakysymykseen: Onko järviruoko psykoaktiivinen?


Järviruo'on juuri sisältää DMT:tä ja 5-MeO-DMT:tä. Sillä on traditionaalista käyttöä fermentoidussa oluessa.

Kasvi luokitellaan myös ayuhuascan analogiksi (ei traditionaalinen käyttö), sillä juuriuutetta on sekoitettu sitruunamehuun ja pilviharmikkiin (Peganum harmala) haluttujen vaikutusten aikaansaamiseksi.

Ayuhuascan analogina eli anahuascana käytettynä järviruo'olla on todettu olevan lukuisia sivuvaikutuksia.

Lisätietoa ja reseptejä kirjasta: Plants of the Gods: Their Sacred, Healing, and Hallucinogenic Powers by Richard Evans Schultes, Albert Hofmann and Christian Ratsch

Yrttiteekasvien hiostaminen

Aromien vahvistamiseksi joillekin luonnonyrteille sopii erityisen hiostaminen, joka tehdään kiertämällä yrttejä käsin ja puristamalla ne tiiviiksi palloiksi, jotka sullotaan lasipurkkeihin. Pari päivää korkeassa lämpötilassa tuo maut hyvin esille.

Hiostamiseen sopivia kasveja:

-Vadelma
-Mustaherukan lehdet
-Maitohorsma
-Pihlaja
-Ahomansikka

Hiostamiseen sopivat kasvit toimivat keskenään mainiosti yrttiteesekoituksissa.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Reseptejä: Männyn siitepöly - Kasvikunnan ainoa testosteronin lähde?



Tinktuura:

-Yrttiaines tiiviiseen lasipurkkiin, täytetään väh. 40% vodkalla
-Purkkia ravistellaan päivittäin
-Suodatus aikaisintaan kahden viikon kuluttua

Nautiskellaan varovasti.

Valmista männyn siitepöly -tinktuuraa täältä:




Mitä juoksijan tulee tietää villiruoasta

Ihmettelen, miksei villiruokia hyödynnetä laajemmin urheilumaailmassa.

Valmentajani kertoi tarinan etiopialaisista olympiaurheilijoista, jotka eivät suostuneet syömään hotelliaamiaista, vaan hakivat pihalta paljain käsin kimpun nokkosia ja vaativat kokin valmistamaan aamiaisen niistä.

Nokkonen on yksi tärkeimmistä kestävyysurheiljan ruoista unohtamatta tuntikausia haudutettua luulientä, jossa on sama kollageenirakenne kuin ihmisen tukikudoksissa (nokkosesta ja luuliemestä tulee muuten erinomainen keitto).

ME-mies ?! Josphat Menjo ja pojat leijonametsällä @ Kimpinen Lappeenranta 020611


Vaihtoehto Gatoradelle olisi tutustua oman elinpiirinsä luontoon ja simuloida tilannetta, jossa eläisi kuin luolamies vuosituhansia sitten: keräten ja jopa metsästäen itse ruokansa.

Lasse Viren, luolamiehet (2) ja etiopialaiset juoksijat osasivat hyödyntää luonnon antimia ja siihen on nykyäänkin meillä kaikilla mahdollisuus, mutta kuinka moni oikeasti hyödyntää paljasjalkajuoksua tai nokkosta?

Lähteet:

1. Born to Run: A Hidden Tribe, Superathletes, and the Greatest Race the World Has Never Seen (Vintage)

2. The 4-Hour Body: An Uncommon Guide to Rapid Fat-Loss, Incredible Sex, and Becoming Superhuman

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Suomen luonnon maustekasveja



1. Kataja lihan ja kalan savustamiseen.

2. Oja- ja kyläkellukka suklaajuomaksi.

3. Pujo paisteihin, yrttitupakkaan ja pienissä määrin salaatteihin.

4. Siankärsämö salaatteihin, keittoihin, alkoholijuomiin ja muhennoksiin.

5. Vadelma simaan ja olueeseen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Suomen luonnon valkosipuli: Karhunlaukka, Allium ursinum


Shamaaniviikonlopun aikana sain kasvatettavaksi harvinaistuvan mutta tärkeän villiyrtin. Karhunlaukkaa maistamalla voisi luulla syövänsä valkosipulia mutta suomalaiseen makuun sopivampana versiona; polte ei ole niin vahva kuin raa'assa valkosipulissa ja kasvia voikin käyttää sellaisenaan ja siitä saa samoja hyötyjä kuin valkosipulista.

Lehmien laiduntaessa metsissä karhunlaukkaa saattoi tavata paljonkin, mutta nykyään sitä löytäessä kannattaa ottaa se pihamaalle kasvamaan. Mitään erityistä hoitoa se ei tarvitse ja leviää helposti tuottaen kesän ajaksi satoa.

Karhunlaukan siemeniä löytää myös alan liikkeistä.

Hae tästä blogista

Suositut tekstit